Tarkka hoito glioblastooman kautta nenäontelon adoptivisten immuunisolujen siirron avulla: Innovatiivinen protokolla professori Ansdavan tiimiltä Seoul St. Marys Hospitalissa

Ihmisen aivot ovat biologisesti kaikkein huolellisimmin suojattu elin, ja paradoksaalisesti tämän suojamekanismin vuoksi se on jäänyt vaikeimmaksi hoidettavaksi 'lujasti suojatuksi linnoitukseksi'. Erityisesti glioblastooma (Glioblastoma, GBM) luokitellaan neurokirurgian alalla kaikkein tappavimmaksi ja tuhoisimmaksi pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. 2. helmikuuta 2026, katolisen yliopiston Seoul St. Marys Hospitalin neurokirurgian professori Ansdavan tiimi valittiin tieteen ja teknologian ministeriön 'nuorten tutkijoiden - pioneeritutkimus' hankkeeseen, ja he aloittivat 'nenäontelopohjaisen adoptivisten immuunisolujen hoidon' tutkimuksen, joka on rohkea haaste ratkaista tämä glioblastooman hoidon historiallinen ongelma.

Glioblastooma on yleisin aikuisten alkuperäinen pahanlaatuinen aivokasvain, ja se muodostaa noin 15% kaikista aivokasvaimista, ja pahanlaatuisista aivokasvaimista se kattaa noin 45-50%. Maassamme se esiintyy noin 5 henkilöä per 100 000 asukasta vuodessa, ja vuosittain diagnosoidaan 600-800 uutta potilasta. 

• Äärimmäisen alhainen eloonjäämisaste: Vaikka nykyistä standardihoitoa, 'leikkauksen jälkeistä temozolomidin (Temozolomide) kemoterapia- ja sädehoitokombinaatiota (Stupp-protokolla)', toteutettaisiin aktiivisesti, potilaiden keskimääräinen eloonjäämisjakso (Mediaani kokonaiseloonjääminen) on vain 12-15 kuukautta. Viiden vuoden eloonjäämisaste on alle 7-10%, mikä viittaa siihen, että se on yksi pahimmista syöpätyypeistä, joita nykyaikainen lääketiede ei ole voittanut. 

• Korkea uusiutumisaste: Glioblastooma kasvaa invasiivisesti, joten vaikka näkyvä kasvain poistettaisiin leikkauksella, ympäröivään normaaliin aivokudokseen tunkeutuneet pienet syöpäsolut jäävät jäljelle, ja yli 90% potilaista kokee uusiutumista. Uusiutumisen jälkeen ei ole asianmukaista standardihoitoa, ja eloonjäämisjakso lyhenee kuukausitasolle. 

Glioblastooman hoidon epäonnistumisen syyt johtuvat kahdesta valtavasta esteestä.

1. Fyysinen este (Veri-aivoeste, BBB): Aivojen verisuonten endoteelisolut ovat tiiviisti liitettyjä tiukkojen liitosten (Tight Junction) kautta, mikä estää yli 98% veressä olevista aineista. Suurin osa lääkkeistä, joiden molekyylipaino on yli 400 daltonia (Da), ei voi ylittää tätä estettä, ja erityisesti suurimolekyyliset aineet, kuten vasta-ainehoidot tai immuunisolut, saavuttavat aivokudoksen vain alle 0,1%:n tehokkuudella systeemisessä antamisessa (laskimoinjektio). Tämä aiheuttaa 'toimitusongelman', jossa voimakkaat syöpälääkkeet eivät voi saavuttaa aivoja. 

2. Immunologinen este (Immunologinen este): Glioblastooma on tyypillinen 'kylmä kasvain (Cold Tumor)'. Kasvaimen sisällä T-solujen tunkeutuminen on vähäistä, ja kasvaimen solut erittävät voimakkaita immuunisuppressiivisia aineita (kuten TGF-β), jotka jopa lamauttavat tunkeutuneet immuunisolut. Tämän vuoksi immunologiset checkpoint-estäjät (kuten PD-1 estäjät), jotka ovat osoittaneet ihmeellisiä vaikutuksia melanoomassa tai keuhkosyövässä, ovat kokeneet tuhoisan epäonnistumisen glioblastooman yksittäisessä hoidossa. 

Professori Ansdavan tiimin tutkimus esittää strategian, joka kiertää ja iskee näihin kahteen esteeseen samanaikaisesti, eli 'nenä (Nose)' kiertotien kautta 'vahvistettu immuunisolu (Cell)' tuodaan innovatiivisella lähestymistavalla.

Ihmiskunnan ponnistelut ylittää veri-aivoestettä (BBB) ovat jatkuneet vuosikymmeniä. Suurten annosten syöpälääkkeiden antaminen on aiheuttanut systeemistä toksisuutta (luuydinsuppressio, maksan toksisuus), ja mannitolin (Mannitol) käyttö BBB:n tilapäiseen avaamiseen on aiheuttanut aivoödeeman riskin. Viime aikoina on kokeiltu ultraääntä paikallisesti BBB:n avaamiseksi, mutta se vaatii edelleen laitteita ja monimutkaisia menettelyjä. Professori Ansdavan tiimi on kiinnittänyt huomiota nenäontelopohjaiseen antamiseen (Intranasal delivery), joka hyödyntää ihmisen ainoaa anatomista reittiä, joka yhdistää ulkoisen ympäristön ja keskushermoston (CNS) suoraan.

Nenäontelon yläosan hajuepiteelissä (Olfactory Epithelium) on hajuaistisolujen altistuminen. Näiden hermosolujen aksonit (Axon) yhdistyvät suoraan aivojen hajukumpuun (Olfactory Bulb) hienojen reikien kautta, jotka sijaitsevat seula-levyssä (Cribriform plate).

• Hermopäällyste (Perineural Space): Lääkkeet tai solut voivat siirtyä hermosolujen sisälle (Intraneuronal), mutta todennäköisemmin ne liikkuvat hermopäällysteessä (Perineural space), joka ympäröi hermokimppua. Tämä tila on jatkuvassa yhteydessä aivo-selkäydinnesteen (CSF) virtaavaan subaraknoidaalitilaan (Subarachnoid space), ja sen läpi kulkeminen mahdollistaa pääsyn aivo-selkäydinnesteeseen ilman veri-aivoestettä. 

• Nopeus: Hermosolujen sisäinen kuljetus on hidas prosessi, joka vie useita päiviä, kun taas solujen ulkoinen kuljetus (Extracellular transport) hermopäällysteessä toimii moottoritiellä, joka voi saavuttaa aivokudoksen muutamassa kymmenessä minuutissa.

Jos hajunhermosolut yhdistyvät aivojen etuosaan (etulohkon alueelle), niin nenäontelon limakalvon laajasti jakautunut kolmoishermo (Trigeminal Nerve) yhdistää aivojen keskiosan, aivorungon (Brainstem) ja aivoponsin (Pons) alueelle. Professori Ansdavan tutkimus pyrkii hyödyntämään näitä kahta reittiä, jotta immuunisolut voidaan toimittaa ei vain aivojen etuosaan, vaan myös syvälle sijaitseviin kasvaimiin. Tutkimusryhmä on jo ennen tämän kansallisen hankkeen valintaa vahvistanut mahdollisuuksia eläinkokeiden avulla. Aikaisemmissa tutkimuksissa, kun CAR-T (kimeerinen antigeenireseptori T-solu) -tyyppisiä immuunisolujen hoitoja annettiin nenäontelon kautta, havaittiin, että nämä solut liikkuvat tehokkaasti aivokasvaimen alueelle ja osoittavat merkittävää syöpäkasvainta vastaan -vaikutusta. Tämä ei ole vain lääkkeiden diffuusiota, vaan elävien solujen kykyä etsiä aktiivisesti kasvainta kemokiinien (Chemokine) signaalien mukaan, mikä tekee tästä mahdollisen tuloksen.

'Adoptivinen immuunisolujen hoito (Adoptive Cell Therapy, ACT)' on hoitomenetelmä, jossa potilaan kehosta eristetään immuunisoluja, vahvistetaan/muokataan ja sitten annetaan takaisin. Professori Ansdavan tiimi käyttää korkeasti suunniteltuja soluja, jotka eivät ole vain yksinkertaisia immuunisoluja, vaan jotka on suunniteltu glioblastooman erityispiirteiden mukaan. Viime aikoina CAR-T-solut, jotka ovat osoittaneet ihmeellisiä vaikutuksia verisyövässä, on varustettu reseptoreilla (CAR), jotka tunnistavat syöpäsolujen pinnalla olevia erityisiä proteiineja.

• Kohde: Glioblastooman tapauksessa EGFRvIII (jota ei ole normaaleissa soluissa, mutta joka esiintyy vain glioblastoomassa) tai IL13Rα2 ovat pääkohteita. 

• Nenäontelopohjaisen antamisen edut: Laskimoon annettujen CAR-T-solujen ongelmana on, että ne jäävät keuhkoihin tai maksaan (First-pass effect), mutta nenäontelopohjaisessa antamisessa ne voivat suoraan päästä aivoihin ilman systeemistä hävikkiä, mikä mahdollistaa korkean hoitotehon pienemmällä annoksella.

Professori Ansdavan lisäksi on myös keskitytty NK-solu (luontaiset tappajasolut) ja gamma-delta T-solujen tutkimukseen. Glioblastooma voi piilottaa omat kohdeproteiininsa (Antigen Loss) ja välttää CAR-T-solujen hyökkäyksen, mutta NK-solut ovat synnynnäisiä immuunisoluja, jotka voivat hyökätä syöpäsolujen kimppuun huomiotta jääneistä mekanismeista. Tutkimusryhmä rakentaa alustaa, joka voi kuljettaa erilaisia 'aseita', kuten CAR-T, NK ja gamma-delta T-soluja nenäonteloreittiä pitkin potilaan erityispiirteiden mukaan.

Yksi professori Ansdavan tiimin innovatiivisimmista saavutuksista on 'geenimuunnellut kantasolut' hyödyntävä hoitomenetelmä. Vuonna 2025 julkaistussa kansainvälisessä lehdessä Biomedicine & Pharmacotherapy tutkimusryhmä on varustanut mesenkymaaliset kantasolut (MSC), joilla on erinomainen kyky etsiä kasvaimia (Tumor-tropism), interleukiini-12 (IL-12) -geenillä. 

1. Toimintamekanismi: Nenäontelossa tai paikallisesti annettu MSC tunkeutuu syvälle kasvaimeen.

2. Vaikutus: MSC erittää IL-12:ta kasvaimen sisällä. IL-12 on voimakas immuunivasteen aktivoiva sytokiini, joka herättää ympärillä olevat lepotilassa olevat NK-solut ja T-solut hyökkäämään kasvaimen kimppuun.

3. Tulokset: Kun tätä hoitomenetelmää käytettiin yhdessä PD-1 immunologisen checkpoint-estäjän kanssa, hiirimallissa havaittiin 50% täydellinen remissio (Complete Remission) -aste, ja hoidon jälkeen syöpäsolujen uudelleen antaminen ei johtanut uusiutumiseen, mikä todisti 'immunologisen muistin (Immunological Memory)' vaikutuksen.

Professori Ansdavan tutkimus ei ole eristyksissä oleva yritys, vaan se on maailmanlaajuisen seuraavan sukupolven aivokasvainten hoitoteknologian kilpailun eturintamassa. Verrattuna Yhdysvaltojen merkittäviin tutkimusryhmiin, Seoul St. Marys Hospitalin tiimin lähestymistapa on ainutlaatuinen 'ei-invasiivisuuden' ja 'solu-tekniikan' yhdistelmänä.

Vuonna 2025 Pennsylvanian yliopiston tutkijat julkaisivat mullistavia kliinisiä tuloksia lehdessä Nature Medicine. He onnistuivat vähentämään kasvaimen kokoa antamalla toistuvasti 'kaksinkertaisen kohteen (Dual-Target) CAR-T' -hoitoa, joka iski sekä EGFRvIII:een että IL13Rα2:een uusiutuville glioblastoomapotilaille. 

• Rajoitukset: Penn-tiimi porasi reiän kalloon ja asetti 'Ommaya-reseptorin' putken, jonka kautta he suoraan ruiskuttivat aivoihin. Tämä on varma toimitusmenetelmä, mutta se vaatii leikkauksen, ja siihen liittyy infektioriski, mikä aiheuttaa suurta kipua potilaalle. 

• Vertailu: Ansdavan tiimin nenäontelopohjainen antamismenetelmä voi olla 'Game Changer', joka voi saavuttaa samanlaisia vaikutuksia ilman kirurgisia toimenpiteitä.

Washingtonin yliopiston tutkimusryhmä julkaisi vuonna 2025 lehdessä PNAS tuloksia, joissa he hoitivat glioblastoomaa antamalla nenäontelon kautta 'pallomaisia nukleiinihappoja (Spherical Nucleic Acids)'. 

• Lähestymistapa: Kultananojen päälle pinnoitettiin immuunivasteita aktivoivia aineita ja annettiin nenäontelon kautta, mikä aktivoi aivokasvaimen immuunikeskustelun.

• Vertailu: WashU:n menetelmä keskittyy 'lääkkeiden (nanoaineet)' toimitukseen, kun taas Ansdavan tiimi toimittaa 'soluja (Cell)'. Solut ovat elävä hoitomuoto, joka voi liikkua, lisääntyä ja reagoida kasvaimen muutoksiin, mikä voi olla edullisempaa monimutkaisen glioblastooman mikroyhteisön voittamiseksi.

Tämä tutkimus, jota tuetaan tieteen ja teknologian ministeriön (3 vuoden ajan 300 miljoonaa wonia), keskittyy hankkimaan konkreettisia tietoja kliinistä soveltamista varten peruskokeiden lisäksi.

1. Reittikartoitus (Mapping): Käyttämällä fluoresoivia merkittyjä immuunisoluja selvitetään visuaalisesti, minkä reitin kautta solut pääsevät nenäontelon kautta hajunhermojen ja kolmoishermojen kautta, ja mihin aivojen osiin ne kerääntyvät. 

2. Solutekniikka: Immune-solujen pinnalle liitetään proteiineja (esim. kemokiinireseptori CXCR4), jotka auttavat niitä kiinnittymään hermokalvoon tai liikkuvat nopeammin hermopäällysteessä. Tämä estää soluja pääsemästä ulos nuhan tai aivastuksen vuoksi ja maksimoi siirtymisen tehokkuuden aivoihin. 

3. Turvallisuus ja toksisuuden arviointi: Varmistetaan, ettei aivoihin päässeet immuunisolut aiheuta normaaleille aivosoluille hermotoksisuutta (Neurotoxicity) tai liiallista tulehdusreaktiota.

Professori Ansdava totesi haastattelussa: "Kun tämä tutkimus vakiintuu, se voi kehittyä 'yleiseksi alustaksi', joka on sovellettavissa ei vain glioblastoomaan, vaan myös muihin keskushermoston sairauksiin, kuten aivometastaaseihin, Alzheimerin tautiin ja Parkinsonin tautiin." Koska 'solujen' ei-lääkkeellistä siirtotekniikkaa voidaan soveltaa myös degeneratiivisissa aivosairauksissa kantasolujen siirtämiseksi ja hermojen uudistamiseksi.

Glioblastooma on ollut lukemattomien uusien lääkkeiden hautausmaa viimeisten vuosikymmenten aikana. Veri-aivoeste, joka on kuin rautakankea, ja kylmän kasvaimen immunologiset ominaisuudet ovat tehneet olemassa olevista syöpästrategioista tehottomia. Kuitenkin Seoul St. Marys Hospitalin professori Ansdavan tiimin 'nenäontelopohjainen adoptivisten immuunisolujen hoito' arvioidaan innovatiiviseksi läpimurroksi, joka voi purkaa tämän umpikujan.

Jos tämä tutkimus toteutuu onnistuneesti, avautuu seuraavanlainen tulevaisuus.

1. Potilaiden elämänlaadun parantaminen: Toistuvien kalloleikkausten tai sairaalahoitojen sijaan potilaat voivat saada immuunisolujen hoitoa nenäsumutteena tai tiputuksena avohoidossa, mikä merkittävästi vähentää potilaiden kärsimystä.

2. Hoitoefektiivisyyden lisääminen: Vähentämällä systeemisiä haittavaikutuksia, jotka syntyvät laskimonsisäisestä antamisesta, voidaan maksimoida hoitoteho iskemällä korkeita immuunisolupitoisuuksia suoraan aivokasvaimen alueelle.

3. Uusiutumisen estäminen: Immunologisen muistin muodostamisen kautta avautuu mahdollisuus estää glioblastooman suurin ongelma, uusiutuminen, juuritasolla.

Professori Ansdavan tutkimus ei ole vain uuden lääkkeen kehittämistä, vaan se on yhdistävä lähestymistapa, joka innovoi 'reitin' lääkkeiden toimittamiseksi ja suunnittelee 'soluja', jotka on optimoitu tälle reitille. Vuodesta 2026 alkaen alkava kolmen vuoden tutkimusaika on tärkeä käännekohta, joka voi nostaa Korean maailman neuro-onkologian alalla 'First Mover' -asemaan. Olemme nyt todistamassa historiallista käännekohtaa, jossa glioblastooma, jota on pidetty parantumattomana sairautena, muuttuu 'hallittavaksi krooniseksi sairaudeksi' tai 'parannettavaksi sairaudeksi'.